KANSALLISOOPPERAMME TEKI HISTORIAA JA TAITEELLISEN VALLANKUMOUKSEN

Neljä suurta eurooppalaista oopperataloa johdatti Eläinten vallankumouksen yhteiselle marssille.

Ennen kuin Georg Orwellin suorapuheinen poliittinen satiiri Eläinten vallankumous sai ilmestyä 17. elokuuta 1945, oli brittiläisen kustantajan määräyksestä odotettava, että parlamenttivaalit saatiin ensin pidettyä. Siitä huolimatta teos välittömästi painokoneista tultuaan kuumensi tunteita ympäri maailmaa.

Suomessa ei odotettu vaalien yli. Kevään varsinainen taidetykitys, Suomen Kansallisoopperan rohkea Orwelliin perustuva oopperaviritys sai ensi-iltansa 28.3. varsin kansainvälisenä yhteistyönä, huippuartisteista kokoontaiteillun ryhmän toteuttamana.

KETJUTETTUA TAIDETTA

Eläinten vallankumous sai Helsingissä uuden ensi-iltansa vuoden 2023 Amsterdamissa juhlitun kantaesityksen jälkeen. Meidän oopperamme on osa ketjua, jossa yhteistyökumppaneina ovat myös Wienin valtionooppera ja Italian Teatro Massimo Palermo.

Se on säästöä  - näinä aikoina! Terveisiä sinne valtion budjettipöydille.

Lavasteet, puvut, monimutkaista tekniikkaa vaatineet eläinten päät, ohjaus, hurjaan vallankumouksen joukkovoimaan rytmitetty koreografia ja suuri osa taiteellista työryhmää kiertävät talosta toiseen. Ei tarvitse jokaista sisääntuloa ohjata erikseen.

 

ELÄKÖÖN SIAT, ELÄKÖÖN NAPOLEON

 

Orwellin navettavallankumouksella, sikaloilla ja hevostalleilla on sama sanoma kulttuurista toiseen, maasta toiseen. Vallan maku on sama ja yhteinen kuin myös sen luonnonlakinen kehitys johdonmukaisuudessaan.  ”Eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

"Toisia eläimiä ei saa tappaa paitsi silloin, kun on pakko."  Ja tahdissa huudamme: neljä  jalkaa hyvä! Kaksi jalkaa huono. Tai sitten toisinpäin valtatilanteesta riippuen. Varsin pian eläinten hierarkia alkaa toimia täsmälleen samoin kuin ihmisten diktatuuri. Vallankumous syö lapsensa.

Tekijöinä on kokonainen monikansallinen oopperakaarti. Moskovassa koulutetun Saksaan ja Ranskaan muuttaneen venäläisen emigrantin Alexander Raskatovin säveltämä, italialaisen Damiano Michieletton ohjaama ja saksalais-hollantilaisen Meisje Barbara Hummelin uusintaohjaama, Paolo Fantin lavastama, saksalaisen nerokkaan tilannetajuisen koreografin Thomas Wilhelmin rytmittämä, Luc Joostenin dramaturgisesti työstämä ja orkesteria johtavan, Libanonissa syntyneen Bassem Akikin jättiteos hulmahtelee sekä taiteellisella sisällöllään että fyysisesti suuren näyttämön täyttäen.

Oopperan oma kuoro on saanut tuekseen Sibelius-lukion diskanttikuoron. Kuorojen erinomaista työskentelyä onkin ihailtu kansainvälisiä vieraita myöten. Niillä on aivan keskeinen osuus oopperan musiikin vauhdittajia. Vallankumousta tekevien kotieläinten nimikkokuorot ovat poliittisen liikehdinnän ydin myös koreografian toteuttajina.

HITLERJUGENDIN JA PIONEERIEN NUORRET MARSSIVAT

Vallankumousmarssien jytke ja lippujen liehutus ovat kuin suoraan Neuvostoliiton pioneerileirien harjoituksista. Kuorojen divisioonat viittaavat yhtä hyvin Hitlerjugendiin kuin Putinin nuoriso-osastojenkin suoraryhtiseen ja rytmisesti täsmälliseen julkikuvaan. ”Sitkeinä kuin nahka ja kovina kuin Kruppin teräs” he edustavat tulevaisuuteen marssivia taistelijoita. Liput vain ovat pienempiä.

Mukana marssivat myös maatilan ankat ja hanhet. Kuorot soivat upeasti kaakattaen, röhkien, ammuen tai hirnuen.  Orkesterilta se vaatii +sopeutumista.

Musiikki lähestyy maailmaa paitsi sodan synnyttämällä metallisella soinnilla myös bonk-estetiikan kirskuvalla hurmiolla. Välillä tarina heittyy ortodoksisen messun holvikaariin kohoavaan pyhään äänimaailmaan. Eläimiäkään ei kuolema väistä.  ”Ikuinen muisto,” ovat eläimet oppineet sanomaan vainajilleen.

Raskatov on kumppaneineen lainannut musiikkidramaturgiaansa aineksia myös neuvostotaiteen kipeistä tragedioista kuten Dmitri Shostakovitshin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethista tai Raskatovin itsensä säveltämästä Mihail Bulgakovin Koiran sydämestä.

Loistavat ulkomailta lainassa olevat solistit saavat katsojan sukat pyörimään jaloissa tulkitessaan gestisesti vauhdikkaiden sikojen, hevosten tai sarvipäiden joukkotoimintaa ja johtoporrasta kuten itse Napoleonia.

Mutta kotimaiset laulajamme eivät jää heidän varjoonsa. Jyrki Korhonen, Aarne Pelkonen, Iida Antola, Johanna Rusanen tai Mika Pohjonen ja kymmenet muut antautuvat eläin/ihmishahmoihinsa kannattaen uljaasti paitsi ihmispäitään myös suuria eläinpäähineitään.

YHTEINEN RYTMI, TAHTO JA TAIDE

Tuhannet tarkoin ajoitetut nyanssit ja iskut hallitaan ilmiömäisesti ja ensemble todella uskoo taiteensa voimaan ja tekemiseensä.

He paitsi laulavat myös tulkitsevat näyttävästi pää alaspäin roikkuvia teuraseläimiä tai itsensä vapauteen taistelevia häkkiorjia.

Metamorfoosit eläimistä valtansa hurmiossa eettisesti romahtavaan ihmisrotuun tulkitaan intohimolla, jota oopperalavoilla harvoin näkee.

Suomen Kansallisooppera on ottanut haltuunsa todellisen ensembletyön, jossa kaikki ovat yksi ja päinvastoin. En muista usein nähneeni tällaista oopperaohjausta, jossa musiikki vie myös muiden ilmaisualueiden ytimeen ja syntyy kokonaistaideteos.  Mieleen tulee vain joku Peter Brookin ledendaarinen Carmen tai hänen unohtumaton monituntinen ja -iltainen tulkintansa intialaisesta Mahabharata-eepoksesta.

Mielenkiintoinen kysymys esityksen nähneille. Ketä mielestäsi salskea pukumies, sikaruhtinas Napoleon eli Roman Ialcic esitti? Entä Lumipallo? Stalinia, Trotskia? Liian helppoa. Pitäisi kai katsoa peiliin. Ehkä he ovat peräti meidän valitsemiamme, oman pihattomme sankareita.

Eläinten vallankumousta esitetään tänä keväänä vielä muutaman kerran Suomen Kansallisoopperassa 8. 4. –  6.5. Joitakin lippuja yhä saatavilla – ainakin tätä kirjoittaessani eli 7.4. Esitys näytetään suorana Suomessa 3.5. Stage 24:ssä.

 

KANSALLISTEATTERIN KUMOUS MAHTUI TAIVASSALIIN 

(Katso kuva alhaalta; kuvan otti Mikki Kunttu)

 

Myös Suomen Kansallisteatteri esitti omaa minimalistista, mutta terävää sovitustaan Eläinten vallankumouksesta.   Michael Baranin sovitus ja ohjaus mahtui pieneen Taivassaliin, mutta operoi sekä älyn että tunteen syvätasoilla.

Se kirkasti tekstin ulokkeita liitutauluille kirjoitetuilla teeseillään ja eläinten vallankumouskäskyillä.

Kuvastoon kuuluivat tehotuotantoon sidottujen eläinten kantamat kahleet vastavoimanaan unelmat, raastavan kauniissa maalaisidylleissä kuljeksivat vapaat villieläimet.

Taistelun tulos oli aavistettavissa. Tulkinnan näyttelijät olivat läsnä eläinskaalan ilmaisun koko laveudella. Ihmisyys ja eläimellisyys löysivät toisensa. Lajitoveruuden kehityskaaret vain olivat synkän lopun sanelemia.

8.4. 2025

KIRSIKKA MORING